Hoah

Koska punaparta laiskottelee sulkakynänsä kanssa avaan suuni jälleen.
 Tänään kuuntelin - ja ajattelin Justin Bieberiä. Aiheessa Bieber olen yleisesti ollut perinteisellä kannalla -- kehnoa, ja epätaiteellista teinipoppia joka sopii 12-14v. tytön iPodiin ja keskivertoa kehnompitasoiselle tanssilattialle. Nyt on nuoriherra kuitenkin muuttanut tyyliään lähemmäs hiphopin maailmaa vaihtelevan mielekkäin tuloksin. Mielenkiintoni Jussin uusiin edesottamuksiin nosti tuoreella kappaleella featannut Chigagolainen Chance the Rapper jonka uusin mixtape on eksynyt kuulokkeisiini hämyttävän useasti. Odotin paskaa tanssipoppia jossta kuullaan parit nänä näänää nää näät ja yksi kultainen verse. Todellisuus ei ihan sitä kuitenkaan ollut, Bieber oli ihan helvetillisessä vedossa ja löytänyt itselleen selvästi oikean tuottajan! Saundi toi mieleeni herrat Jackson ja Timberlake. Sillee hyvällä tavalla. Kun taas Chance, voi Chance sinä räppäri olisit saanut osallistua kappaleeseen enemmän kuin mitänytkakskyt sekunttia, fiilis oli irrallinen vaikka sisältö ihan yees. Kouluarvosanana antaisin 8½, mikä tuntuu paljolta kun kyseessä on ah niin vihattu bieber. Ehkä ei aina pitäisi vihata artistin kaikkea musiikkia automaattisesti vainkoska ei pidä artistin imagosta tai fanipohjasta.

 Ei asiaan millään tavalla liittyvänä eikä edes ajankohtaisena asiana. Kauan sitten hipsterpunkkihomoiluna sivuuttamani bändi Death from Above 1976 potkii ihan saatanastipilusti persuja. En tiedä onko se vain se basistinen mielihyvä vai jotain alkukantaisempaa energisen metelin rakastamista mutta mulle homma toimii kuunneltuna ja mukana soiteltuna. Kannattaa ihmeessä tsiigata, etenkin jos haluaa olla ajan hermolla. Duo on nimittäin tehtailemassa paljolti hypetettyä comebackia ja kun kulttibändit tekevät sitä on hypellä tapana olla ekstensiivistä.
Tutustuessani yhtyeen discografiaan tulin huomanneeksi että kas, herroilla on myös remix-albumi jolla settiä heittää mm. Justice. Mielenkiintoni heräsi välittömänä. Niille siis tässä vaiheessa selvennyksenä jotka eivät mielenkiintoisuutta äkkää, että rumpu-basso-laulu kokoonpanolla soitetusta noisepunkista harvemmin remixejä tehtaillaan, saatikka sitten kokonaista levyllistä! Perehdyttyäni asiaan tarkemmin avointa tietosanakirjaa avuksi käyttäen löysin asialle selvennyksen - basisti oli bändin hajottua perustanut MSTRKRFT nimisen elektroonista tanssimusiikkia(?) soittavan duon josta joku on ehkä joku on kuullutkin. Suhteilla oikeisiin jätkiin saa nämä em. oikeat jätkät helposti tekemään remixejä omasta musasta. ehkä minäkin jonain päivänä.



Loistavan bändin loistavasta diskografiasta nostan esiin remixin, tuntuu petturuudelta
Mutta tässäpä Girl on Girlin ja Final Fantasyn näkemys Black History Monthista.
Alkuperäiskappalekkin on aikas ässää kamaa.

Ehkä ensi kerralla kuntoudun tekemään jotain ah niin seksikästä paint-taidetta albumien kansista. En tosin tiedä miksi sen tekisin mutta kivaa se on ja juttujeni visuaalinen outputti on melkolailla vähäistä. 

Jaakkoa ja joulua odotellen

-Allan